#5

On taas mennyt hetkonen, etten ole kirjotellut yhtään mitään.
Aloitetaanpa nyt suurimmasta ilosta/surusta.

Eli Aape, tuo rakas suomenhevoseni, on vaihtanut kotia. Tultiin siihen tulokseen, että Aape on meille liian pieni, eikä kellään oikein riitä aika/energia puska-Aapen säännölliseen liikutukseen, joten on parempi, että poni lähtee kotiin, jossa sen kanssa puuhataankin jotain. Poni ei ollut julkisessa myynnissä missään vaiheessa, vaan tuttujen kautta löytyi kiinnostuneet ostajat tuolle pikkuselle :)
Kävivät koittamassa, miettivät muutaman päivä ja päättivät ottaa Aapen. Itsenäisyyspäivänä (6.12.2O12) kuorma-auton nokka käännettiin kohti Aapin uutta kotia :) Matkaan meni muutama tunti, mutta Aape tietysti käyttäytyi hyvin koko matkan, kuten herrasmiehen tietysti kuuluu!

Jos luvan saan, liitän tähän: ********* myöhemmin vielä osoitteen blogiin, jossa Aape nykyään on aika tärkeässä roolissa ;)
Olen kyllä erittäin onnellinen ja "ylpeä" siitä, miten Aapella ja uudella ratsastajalla sujuu (kyllä, päivittäin tulee kuulumisia, IHANAA!). Aapi pääsi oikein mukavaan kotiin, jossa hänestä pidetään ja jossa hänet pidetään liikkeessä paremmin kuin täällä. Eli en kadu päätöstäni myydä, en enää hetkeäkään, kun itsekin tajusin, miten paljon parempi Aapen on olla tuolla.

Eli nyt on hevosmäärä vajaalukuinen karsinapaikkoihin verrattuna, mutta haitanneeko tuo! Piksu oli kyllä ensimmäisenä iltana kovin huolissaan, kun Aape ei tullutkaan naapurikarsinaan. Paksu vehtasi karsinassaan minkä ehti ja tuijotti ovelle, odottaen kai Aapen saapuvan siitä. Ei edes ruoka maistunut heti, kun ikävä oli niin kova :) Millaa ei missään vaiheessa juuri kiinnostanut, tuleeko Aape vai ei...
Nyt kuitenkin P ja M ovat molemmat ihan tyytyväisiä ja tuntuvat tulevan toimeen ilman suurta johtajaansa!

Ratsastuksellisesti ei mitään ihmeitä ole tapahtunut...

Milla on tasaisen täydellinen - aina. Millakin on käyttäytynyt suhteellisen hyvin, ei ole pukitellut/hyppinyt pystyyn yhtään aluekenttäkatsastusten jälkeen. Eräänä synkkänä ja myrskyisenä iltana kuitenkin sain päähäni, että perhana, pitää taas alkaa totuttaa tammaa kannuksiin, jos joitain koulukisoja aikoo starttailla tämän talven aikana. Pistin tosiaan pallopäiset ponikannukset jalkaan. Sen kun tamma tajusi, niin ei yhtäkkiä jalkojeni alla ollutkaan hevosta, vaan yks saakelin piru. Voi että kun voi mammaa suututtaa :D No ei sitä kestänyt kuin minuutin verran, minkä jälkeen hyväksyi nuo tappokannukset ihan kiltisti ja kulki taas mun mieleen oikein mukavasti ^^ Niinkuin minulle on muutamaan otteeseen vihjaissut: "Se on liian herkälle ratsastettu". Juu, voipi olla :3 Katsotaan muuttuuko tilanne vaiko eikö.

Niin ja tuota niin, nyt pääsen asiaan!

Sänkipelto. Lunta. Ei paljoa pakkasta. Rakkautta ‹3

Edellispäivänä, siis lauantaina, olin Piksun kanssa yksin pellolla päästelemässä.
No, Piksuhan tajusi heti, mikä on homman nimi. Rontti kuulikin vissiin korviensa välissä pelkkää pirinää ja oli valmis ampaisemaan pitkin peltoa hetkenä minä hyvänsä. Muutama pienen pieni ilopomppukin tuli esitettyä (harvinaista, hyvin harvinaista, taisi jopa yksi jalka nousta maasta) alkuun.





Kunnon verryttelyn jälkeen Piksu saikin sitten laukata sydämensä kyllyydestä. Lumi pöllysi kun tuo norsuun verrattava olento mennä jytisi pitkin peltoa :) On se vaan super tunne, kun saa ponin ensin lähtemään kovaan vauhtiin ja sen jälkeen vielä hidastettuakin. Njaa, enpä osaa selittää, mutta kyllä siitä vaan tulee jännä olo.

Äiti oli kiltti ja suostui kuvaamaankin! Woohoo!




Tänään, maanantaina, oli sitten Millan vuoro päästä pellolle päästelemään!
Saatiin oiva toveri Anniina mukaan länkkäriponillaan Silverillä (Silverin blogi) :)
Millakin alkuun hieman kuumui, kun tajusi, mistä on kyse. Iso pelto, pitkä baana ja vielä nopeajalkainen ponikaverikin, no johan on! Taas kunnon verryttelyjen jälkeen annettiin mennä, välillä pertätysten, välillä eri suuntiin, välillä rinnakkain, välillä yksi kerrallaan...
Päästiinpä ottamaan yksi kunnon kisakin, ja arvatkaa vaan kumpi vei SPOIL> Milla vei <SPOIL

 Oli kyllä ihan mahtavaa, suosittelen! Avaa ainakin omaa ja, jos omaan silmään on uskominen, ponin mieltä. Milla ei loppujen lopuksi edes ollut kovin hikinen. Olin varautunut huuhtelemaan ja loimittamaan ponin oikein olan takaa, mutta eheeei. Kaulasta vähän hikinen, satulan alta ei juurikaan. Uskomaton prinsessa.