6. lokakuuta 2013

#31 Aluevalmennuskatsastukset

Perjantaina ja lauantaina Ypäjällä pidettiin Lounais-Suomen kenttäratsastuksen aluerenkaan katsastukset, joihin osallistuin vain Millalla.

Perjantaina oli alkuperäisten tietojen mukaisesti rataesteitä Haimi-hallissa. Alkuun pomputeltiin kahta kavalettia ravissa ilman jalustimia. Kuulostaa helpolta, eikö?
No, Milla ei oikein arvosta kavaletteja, vaan päätti vetää kierrokset huippuunsa ja örveltää kuin mikäkin tuhmurinuori. Kavaletteja mentiin isolla ympyrällä, jonka toine puolisko oli vain sileää. No, Millapa päätti tehdä sinne vähän extratehtäviä...
Liikesarjat näyttivät jokseenkin tältä:


Siellä sitten mennä posotin ilman jalustimia selässä ja rukoilin mielessäni kaikkea taivaan ja lentokoneen välissä.
*Tässä kohtaa välihuomautus: Mun karkit loppu!*

Kun alettiin harjoitella ihan "oikeilla" esteillä, alku oli aivan hirveää, en saanut itseäni mitenkään aisoihin ja Milla räpelsi menemään miten siitä itsestä parhaalta tuntui, huh... Loppupuolella alkoi kuitenkin homma luistaa ja kun valmennuksen lopussa mentiin rataa, oli fiilis jo aika hyvä. Yhden kämmin tein siinä itse, mutta muuten oli äärest hyvä!



Lauantaina hypeltiin sitten maastoesteitä ulkosalla. 
Milla oli alusta asti ihan mahtava! Käytettävissä ei ollut paljoa tähtiluokkien esteitä (tirsk, hihitän omalle ilmaukselleni), joten alkuun pomputeltiin joitain tuttarin tehtäviä. Siitä sitten suoraan sille Derbykentän päässä olevan hiekkakentän isolle trakille, joka vielä viime vuonna oli sellainen "Siis härregyyyd, tollasta en IKINÄ KOSKAAN hyppää, siis hyi kauhea, miten kukaan voi tuollasta ees lähestyä, siis mä niinku niiiiin kuolisin!"
Ongelmia siinä nyt? Ei ollut, ei ole.

Tsiisus, kylläpä meiksin jalat näyttää pitkiltä!

Hopsispopsis helpon kapea ilman johteita ja siitä kipsiskapsis irlantilaiselle banketille (korjatkaa toki, jos termini oli väärä) ja sitten humpsispumpsis kohti vettä!
Vedellä oli taas näitä tuttarin juttuja, joita vedettiin muutaman kerran. Staraveteenhyppyyn (hihihi) oli tullut tuollainen puupalikka vielä eteen, joten oli ihan mahtavan upeeta, että saimme Millan kanssa hypätä sen! 


Ihana kaverini Sussu ihmetteli mun kanssa sitä, miten tuntu ihan kuin M olisi liidellyt alas tuolta. Livenä pudottautumiseen tuntui kuluvan paljon aikaa, ehdin selässäkin ajatella "Hei, tää poni lentää!" ennen kuin totuus iski silmille kylmien vesipisaroiden muodossa ja matka jatkui.

Problems, sir?

Kokonainen video varmaan ilmestyy vielä joskus johonkin, mutta naatiskelkaa nyt näistä mun kulahtaneista screenshoteista!

Mun elämässä on tapahtumassa suuria asioita. Jänskättää aivan sairaasti. Siitä lisää myöhemmin! (Häähää, haljetkaa jännitykseenne!)