15. toukokuuta 2013

#19 (Muistakaahan HD, jos katsotte videoita)

Niinisaloviikonloppu on nyt ohi ja nyt taskussa rutkasti nieleskeltyä pettymystä sekä vähintään yhtä paljon täydellistä onnistumista.

© Emmi Ventelä



Perjantaina saavuimme jo päivällä Niinisaloon, joten ehdin mukavasti ratsastaa molemmat hevoset Niinisalon ratsastajien kentällä. Molemmat liikkuivat perjantaina aivan ihanasti, kumpa tuomarit olisivat olleet jo silloin arvioimassa...

Lauantaina Millan startti oli siinä hieman yhdeksän jälkeen, eli aikainen aamu oli vuorossa. Koulurata sujui ihan ok. Itselleni tapahtui pieni unohdus (jota tuomaritkaan eivät kyllä noteeranneet), kun yksi puoliympyrä tuli pistettä liian aikaisin, hihi! No, siitä puoliympyrästä ropsahti kuitenkin vain vitonen. Saattaa olla, että tuomarit kyllä huomasivat erheeni, mutteivät vain kirjoittaneet asiasta. Enpä tiedä. Prosentteja tuli vähän alle 6O, virhepisteiksi muutettuna 6O,6. Tämän jälkeen Millan sijoitus vaB:ssä oli 3./5, eli ihan mukava sija näin meidän ensimmäiseksi vaativaksi.


Päivemmällä oli sitten vuorossa rataesteet. Verkassa kaikki sujui mallikkaasti, ei pudotuksia saati kieltoja, joten luottavaisin mielin lähdin nurmelle pomppimaan. Nurmellahan saa Niinisalossa ottaa kaksi hyppyä ennen kuin lähtee radalle, joten toki hyppäsin ne. Nämäkin pomput puhtaasti ja epäröimättä.
Sitten tulikin aika lähteä starttiin. Kaikki tuntui olevan hyvin, rytmi hyvä, tahti hyvä, paikka hyvä, eikä minua edes jännittänyt. Kuitenkin tuloksena oli kielto ensimmäiselle esteelle (saatiinpa sitten vedettyä kaikki puomitkin ympäriinsä, hienoa). Uusi yritys - kielto.

Se siitä. 

Millan ensimmäinen 1* kenttäkisat päättyivät siihen.


Pikason tuttari-viikonloppu taas oli aivan mahtava!
Esteradalla tapahtui pieni kömmähdys (josta ei todellakaan voi syyttää hevosta). Estesuitsien ohjista, joista toinen puoli nahkaa ja toinen kumia, oli kumiosa kulunut pitkältä matkalta pois. Olen pärjännyt valmennuksissa näillä suitsilla ihan hyvin, kun omissa mustissa hanskaissa on hyvä pito. Kisahanskaissani ei ollutkaan tätä ihanaa pitoa, joten ohjat valuivat aivan päättömästi. Jokaisen esteen jälkeen minulla oli hirveä kiire kerätä äkkiä ohjat taas käteen. Poika oli kuitenkin äärest hieno koko radan, kun hyppäsi kaikki mukisematta, vaikka kuski sähläsi mitä!

© Tatu Hautala
Sunnuntain maastoradalla Piksu meni myös estevirheittä! Meillähän on useimmiten ollut ongelmana se, että nappaan Paksulla helposti aliaikaa radalta... No, nyt päätin, että tällä kertaa EN ota aliaikaa. Juu, en tosiaan ottanut, kaksi sekuntia yliaikaa kylläkin! :D
Se ei kuitenkaan häirinnyt yhtään, koska hieno hommahan se vain on, että poni pysyi maltillisena koko radan :)
Kerran meinasimme posauttaa päin puuta... Pikaso ei vaan millään tajunnut, että mamma tahtoo nyt mennä kohti niitä punaisia mökkejä, eli puu pitää kiertää oikealta puolelta. P ei todellakaan kytännyt mökkejä tai mitään, hän vain oli kovasti kiertämässä puun vasemmalta puolelta... 





Kisojen jälkeen pääsin Millalla hyppäämään vaativan maastoradan ja sain jopa erään äärettömän hyvän valmentaja-herran koutsaamaan radalle!

Emme siis olleet hypänneet Millan kanssa kaikkia radan esteitä ennen tätä, mutta nyt on sekin koettu. Milla oli oikein hieno, vaikka järvessä lipunut paatti saikin niskajouhet hieman pystyyn ;)


Nyt ajattelin käydä Somerolla sunnuntaina vetämässä molemmilla yhdet ratatreenit, jotta voin taas pelkäämättä lähteä kenttäkisoihin. Lapinlahdella kun olisi tuossa kohtapuoliin kenttäkisat, joihin olisi kiva lähteä koettamaan onnea. Jos vaikka Millalla helppoa ja Pikasolla tuttaria? Katsotaan, mihin kuorma-auto lähtee - jos lähtee...

Nyt olen muuten taas keksinyt äärettömän kivan leikin! Olen nyt pari kertaa käynyt Millalla maastossa ilman satulaa ja suitsia. Riimu päähän hevoselle, ohjat riimuun kiinni, kypärä omaan päähän ja menoksi! Ensin piti tehdä vain lyhyt kävelylenkki metsässä, mutta yhtäkkiä löysinkin itseni laukkailemasta ja köpsyttelemästä ihan autotiellä. Ja mitään ongelmaa ei todellakaan ollut, vaikka vastaan tuli kaahaavia autoja, traktori myrkytyshäkkyröidensä kanssa ja vielä ponikin! 
Seuraavana päivänä saimme maastoseuraa Jennistä ja Piksusta ja päätin kokeilla uudelleen, että miten poni toimii tällä varustuksella, jos kaveri on mukana. Taas teimme ihan normaalin lenkin ja kaikki sujui aivan mallikkaasti! Super-Milla on super!



2 kommenttia:

  1. Toi piksun kypäräkameravideo: Henna kiljuu paniikissa joka esteen jälkeen "HYVÄ POIKAA!" :D ihana<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kai mä nyt iiiiiihan joka esteen jälkeen... Hellästi kehuin!

      Poista

Wihii, kommentti :3