Tuolloin ja tuolla kirjoitin allekirjoitukseni kauppakirjaan ja sain omistuksiini 1O-vuotiaan, omasta mielestäni veistoksellisen kauniin KWPN-tamman.
Mistä tuli idea tällaiseen?
Olen tässä jo jonkin aikaa pähkäillyt, että uuden kisakaverin ostaminen ei olisi huono vaihtoehto. Eli olen pitänyt silmäni puoliauki ja aina sopivin väliajoin käynyt vilkuilemassa eri sivustoja, joissa hevosia olisi myytävänä. En kuitenkaan aikonut ostaa kovinkaan suurta budjettia vaativaa ratsua.
Mistä tämä hevonen sitten löytyi?
Tehdessäni tällaista sopivan väliajan tarkastelua, löysin ratsut.fi:stä ilmoituksen hevosesta, joka sai mielenkiintoni ponnahtamaan pilviin asti. Hetken etsin internetin syövereistä lisätietoja hevosesta ja kipitin äitini luo näyttämään, mitä olin löytänyt. Sitten vain puhelin käteen ja soittelemaan myyjälle.
Miten asiat etenivät tästä?
Hevonen sijaitsi Oulaisissa, jonne on siis MONEN tunnin ajomatka täältä kotoa. Myönnän, en siis käynyt katsomassa hevosta, saati ratsastamassa, kun jo soitin myyjälle, että enköhän tämän hevosen ota, jos vain on terve. Karsinapaikkahan meillä oli jo valmiina, kun kolmen hevosen tallissamme asusteli sillä hetkellä vain Milla ja Pikaso, Aapen karsina oli jonkin aikaa tyhjillään. Nyt on sinnekin sitten saatu asukas!
Sauvosta Oulaisiin?
Jep, välimatka on lähes tähtitieteellinen, mutta en vaan voi päästää tuollaista hevosta käsistäni. Se on kaikkea, mitä olen hevoselta toivonut. Noh, onneksi olin ilmoittanut itseni ensimmäistä kertaa Lapinlahdelle kenttäkisoihin. Oulaisista Lapinlahdelle ei taas enää ollut mikään ihan hurja matka, joten onnistuimme yhdistämään nämä kaksi reissua. Woportan myyjä oli vielä niin ihana, että suostui tuomaan hevosen about puoleenväliin vastaan, kun meillä on kotiin muutenkin jo niin pitkä matka. Sovimme siis, että kisojen jälkeen sunnuntaina ajaisimme Kiuruvedelle johonkin huoltoasemalle ja hoitaisimme paperit ja hevosen parkkipaikalla.
Kisoissa kuitenkin seudulla asuvat ihmiset suosittelivat, että Kiuruveden sijasta kohtaisimme Pyhäjärven Vaskikellon parkkipaikalla, koska siellä on syrjemmässä mukava ja rauhallinen parkkipaikka, jossa tällaiset asiat olisi erittäin helppo hoitaa. Näin sovittiin ja sunnuntaina sitten kohtasimme Vaskikellon parkkipaikalla. Hevonen näytti erittäin terveeltä ja liikkui ravatessa täysin puhtaasti. Tarkistin toki jalat, eikä löytynyt mitään erikoisia turvotuksia, kovettumia, lämpöä tai nesteitä. Asia oli sillä selvä, nimet papereihin ja poni koppiin! Kotona olimme vähän kello yhden jälkeen yöllä :)
Millaista hevosta lähdin hakemaan?
Woportan myynti-ilmoituksesta kopioitua:
Myydään 10v hyväsukuinen, ktk-kelpoinen, kaunis KWPN-tamma. Sk. 161cm. Taso 110cm, kapasiteettiä pidemmällekin. Hyppää kaikenlaiset esteet, ei kiellä koskaan.
Kiltti ja helppo käsitellä, kuljettaa, kengittää jne. Ratsastaessa herkkä ja kuuma, joten ei kokemattomille. Ei hypi pystyyn, pukita tms.
Kisakunnossa.
Kiltti ja helppo käsitellä, kuljettaa, kengittää jne. Ratsastaessa herkkä ja kuuma, joten ei kokemattomille. Ei hypi pystyyn, pukita tms.
Kisakunnossa.
Rotu:Puoliverinen ratsu
Sukupuoli:Tamma
Syntymävuosi:2003
Koulutustaso:Helppo B
Hyppytaso:110cm
Säkäkorkeus:161
Sukupuoli:Tamma
Syntymävuosi:2003
Koulutustaso:Helppo B
Hyppytaso:110cm
Säkäkorkeus:161
Millainen hevonen oli vastassa?
Juuri tuollainen. Kerron nyt kokemuksiani vain näiden hetkien ajalta, joina hevosen kanssa olen ollut tekemisissä. Ensinnäkin hevonen oli oikein kiva käsitellä, kaikkialle sai koskea, vaikka olinkin täysin vieras ihminen. Autoonkin Woporta kiipesi kerralla hienosti, vaikka käännös viimeiselle hevospaikalle onkin tiukka ja vaatii vähän taitoa tai keskittymistä, jotta siihen sopivasti pääsee. Ja vaikka oli se sama vieras ihminen (minä), joka ponin autoon vei, niin ei mitään merkkiäkään sellaisesta, etteikö suostuisi lastautumaan.
Woporta matkusti koko matkan hienosti, eikä todellakaan esimerkiksi haastanut riitaa vieressä seisseen Pikason kanssa, vaikka Pikaso vähän päättikin, että Vosulla on parempaa heinää kuin herralla itsellään ja yritti sitten napsia Vosun heiniä joka kolosta, johon vain ylsi. Kotona väkirehutkin maistuivat, eikä mitään suurempaa stressaamista ollut havaittavissa. Toki hieman uudet tilat ja uudet kaverit jännittivät, mutta äärettömän fiksusti tamma käyttäytyi.
Aamulla Vosu sitten pääsi tarhaan, Millan ja Piksun ollessa aidan toisella puolella laitumella. Kaikki on ainakin tähän asti sujunut oikein mallikkaasti! Vosu oli kyllä ihan hiukkasen liikuttava eilen, kun heittelin Hunnille keppiä Vosun tarhassa (juu, tarha on iso, älkää pelätkö) ja Vosu yritti monta kertaa ehtiä kepin luo ennen Hunnia :D En ollut enää ihan varma, kumpi sen kepin sieltä nyt hakee... Hunni kuitenkin viiletti joka kerta vähän nopeammin, eikä Vosulle jäänyt siis kuin kuoppa siihen, missä keppi oli äsken ollut... Vosu myös yllätti minut päivällä. Mulla on usein tapana huudella ovelta "Moi Piksu! Moi Milla!" Ja nyt siihen lisäksi vielä "Moi Vosu!" ja ei jestas, tamma vastasi! Katteli muhun ja hirnu, kun olin moikannut :) Piksu ja Milla nyt eivät korviaan lotkauta mun moikkailuille... Ehkä Vosukin tosta vielä turtuu sille (Toivottavasti ei).
Millainen oli ensimmäinen ratsastuskerta?
Illalla sitten lähdin ratsasamaan. Hoitotoimenpiteet sujuivat loistavasti. Millan estesatula näyttäisi käyvän ponin selkään ainakin toistaiseksi, joten sillä mennään :) Alkuun tietysti oli hieman hakemista, koska Vosu todella on, niinkuin myynti-ilmoituksessakin sanottiin, hyvin herkkä. Kovasti hän kuunteli istuntaa, eikä tosiaan tarvinnut raippaa tai kannuksia ottaa riesaksi. Loppua kohden hevonen rentoutui selkeästi ja alkoi jo kulkea pyöreänä ja kivasti. Olin yllättynyt, koska olin jostain syystä uskotellut itselleni, että pyöreyden kanssa joudun tekemään rutkasti töitä monien kuukausien ajan, mutta nyt poni menikin jo ensimmäisellä kerralla rennosti ja pyöreästi! Ihan uskomaton :)
Hyppäsin myös muutaman hypyn, jotta saisin vähän tuntumaa siihenkin touhuun. Alle 1O hyppyä siitä siis tuli, ei nyt mitään hirveetä rääkkiä :) Ja Vosu oli aivan uskomattoman oloinen jo silloin!
Hyppyjen jälkeen lähdin vielä kokeilemaan pientä maastoilua (kokeillaan nyt sitten kaikki kerralla)...
Kävimme naapurissa esittäytymässä ja Vosu sai oikein mukavaa kommenttia sieltäpäin! Tämän jälkeen jatkoin matkaa ja törmäsin autoonkin! No ei, en siis fyysisesti törmännyt, vaan auto meni ohitse. Ei Vosu meinannut autostakaan yhtään mitään.
Päätin viedä Vosun myös tutustumaan veteen (siihen samaiseen hiekkakuoppalampeen, jossa Piksukin oli polskuttelemassa). Alkuun Vosua jännitti kovasti, mutta kun oli ensimmäisen askeleen ottanut veteen asti, kaikki jännitys katosi ja poni viihtyi lammessa äärest hyvin! Tyytyväisenä siellä polskutteli :)
Eräs jännitysmomentti iski, kun tietä pitkin näkymättömistä tulla taapersi suokki, joka säikähti meitä, veti 18O° ympäri ja lähti laukkaamaan toiseen suuntaan. En edes huomannut tätä suokkia ensin, Vosu vain yhtäkkiä pomppasi pois lammesta ja otti muutaman laukka-askeleen. Silloin vasta näin suokin pepun katoavan taas näkymättömiin. Vosu otti tapahtuneesta hieman kierroksia ja steppaili paikallaan vielä jonkin aikaa, mutta rauhottui, kun pääsi taas lampeen polskimaan. Ja suokkikin pääsi toisella yrittämällä rauhallisesti meidän ohi, eli mitään pahaa ei sitten sattunutkaan!
Tästä pitkin ohjin köpöttelimme kotiin ja poni tuntui olevan oikein tyytyväinen päiväänsä :)
Eli kaikki sujui oikein mukavasti, ihana hevonen!
