6. kesäkuuta 2014

#34 Olen toivoton

Anteeksi, olen ihan uskomattoman toivoton tämän blogin kanssa.
Olen tässä hiljaa itsekseni pähkäillyt, että olisiko fiksumpaa luoda joku twitter-tili tai vaihtoehtoisesti facabook-tili näille mun heppajutuille...
Kun mielelläni asioitani maailmalle jakaisin mutta blogiin kirjoittaminen on jotenkin niin suuri kynnys. Olisi kivempi kirjoitella lyhyitä naputuksia about päivittäin. Kiinnostaisiko ketään lukea lyhyitä töks-töks-töks -postauksia?
Well, jotain mun ainakin pitää tehdä. En uskalla edes vilkaista, milloin viimeksi kirjoitin tänne. KIIKS!

No nyt kun kuitenkin tässä jo kirjoittelen, niin antaa sormien vipeltää. Eli pääsykokeet on taas tältä vuodelta ohi, nyt pitäkää oikeasti peukkuja, että pääsisin sisälle! I need it!

Hevosten kanssa on sujunut nyt oikein näppärästi! Treenit ovat menneet aika pitkälti putkeen (kisoista ei puhuta, hehe) ja fiilis on pysynyt aika hyvänä.



Upsin kanssa on myös ollut oikein antoisaa treenata! Alkuun painimme veteenmenon kanssa (mikä oletettavasti on aika tärkeää, jos kenttää aikoo kisata) jonkin verrankin. Toistoilla toistojen perään olemme kuitenkin päässeet vesikauhusta (hehehe) yli ja nyt U menee jo uusiinkiin vesiin lähes suoraan. Olemme myös päässeet hyppäämään esteiden yli VETEEN, mitä pidän oikeasti suurena saavutuksena! Niinisalossa treeneissä Upsi meni nätisti helpon veteenhypynkin :) Eli en huolehdi enää lainkaan, kyllä Upsista vielä komea kenttäponi tulee!

Kävimme Niinisalossa kenttäkisoissa alkukaudesta (hyvin vähäisellä treenillä) ja läpi meni! Linkki kypäräkameravideoon: Tässä 

Radalle lähtö hieman pelotti, mutta siitä päästiin kuitenkin etenemään suht hyvin :)

Nyt ollaan käyty treenaamassa jonkin verran, ja treenit ovat olleet oikeasti positiivisia yllätyksiä! Seuraavaksi startataan Ypäjän kisaviikolla tuttaria, eikä kyllä jännitä yhtään! Ollaan päästy treeneissä hyvin testailemaan kaikennäköisiä tyyppiesteitä + kotona harjoiteltu yleisesti maastoilua paljon. Linkki Ypäjän maastotreeneihin


Millan kanssa olen ollut ihan tumpelo rataesteillä koko ajan. Ihan koko ajan. Läpi ollaan radoista päästy, mutta puomeja on tullut mukaan enemmän kuin osaan edes laskea ( yks, kaks, kahdeksan, koira, kuusi, kurki... ) ja vasta viime viikolla Muurlassa seurakisojen jälkeen hoksasin (kiitos vinkkien), missä vika. Eli olen heittänyt ohjat liian nopeasti pois, vaikka minun olisi pitänyt pitää ohjastuki koko matkan esteen yli.
"Jotkut hevoset - kuten tää - on sen verran etupainoisia, et jos et pidä tukea, ne tulee etupainosina esteeltä alas ja ottaa puomeja mukaan", about noin minulle sanottiin. Vetäsin kisojen jälkeen 12Ocm radan noudattaen ohjeita. Mukaan ei tullut yhtään puomia. NONII! Valitettavasti tältä viikonlopulta ei ole videota.

Anisista joskus aikaisemmin tällä kaudella :D
Koulupuolella on mennyt aika kivasti, ollaan viimein löydetty vähän yhteistä säveltä. Ainahan Milla tulee olemaan pitkä pötkö ilman sanottavaa liikettä, sille ei nerotkaan mitään mahda. (Älkää ymmärtäkö väärin, Milla on silti maailman paras hevonen ‹3)!
Nyt tavoitteenani on saada askeleeseen enemmän ja enemmän viivettä - Tuomarit eivät oikein arvosta meidän kaunista kipikipikipiravia, en vaan tajua, miksei!

Maanantaina Pave - kotivalmentajani - piti meille Ypäjälle vielä ratatreenin ennen viikonlopun kisoja:


Maastotreenit ovat myös menneet aika kivasti: http://youtu.be/V1f3buOyUg0

Tänään alkaa oikea koitos, sillä kenttäratsastuksen nuorten SM-kilpailut alkavat tänään Ypäjällä! Siksipä tätä nyt oikeasti kirjoitan, pakko saada jotain tekemistä ennen kuin menen laittamaan ponia koppiin :D
En oikeastaan ole menossa voittamaan (tiedostan rajani, ei mitaleille nyt vain ole tällä hetkellä mahdollisuuksia), mutta lähdetään ehdottomasti ylittämään itsemme! Aiotaan molemmat tehdä parhaamme (kyllä, juteltiin Millan kanssa asiasta eilen maastossa), tarkoittaa se sitten mitä tarkoittaakin.

Ainiin, saatiin Millan kanssa Ruotsin Mantorpissa, kun käytiin kisoissa matkallamme Saksasta kotiin, ensimmäinen estevirheetön yhden tähden maastorata! Olen tosi ylpeä tammasta, sillä rata ei todellakaan ollut helpoimmasta päästä (in my opinion). Kypäräkameravideo: http://youtu.be/eCWSGtCEX9A
Sen jälkeen käytiin sitten myöhemmin Niinisalossa kieltämässä ulos maastossa, hupsista...

Ainiin tosiaan, Piksu ja Vosu voivat kotona myös oikein hyvin! Tällä kaudella aion kisata "vain" Millalla ja Upsilla. Mutta älkää pelätkö, muut kaksi murusta ovat myös hyvissä sielun ja ruumiin voimissa!
Vosu itseasiassa astutettiin kouluorilla, 9. päivä käydään katsastamassa, että olisiko tärpännyt. Tässä ainakin pitäkää peukkuja taukoamatta pystyssä!

Sellaista, halitaan kun tavataan :3

p.s. Jos huvittaa katsoa mun loputtomia ponikoiraselfiekuvia, mut löytää instagramista nimimerkillä hkaskinen!



2. helmikuuta 2014

#33 Kahvoja perunaveturissa

Hyvää iltapäivää täältä Saksan lämpimähkön talvisista maisemista!

To Do -listallani lojuu pölyttymässä monia asioita. Niistä pari käsittelee tätä blogia.
Elikäs postaukset "Mitä mä täällä puuhailen" ja "Utopia?"ovat tulossa, joskus, pian, ehkä, kun vain kykenen. Kyllä ne tulee, tulee ne. Juu. Kyllä.

Elikäs pomoni järjesti suomalaisen fysioterapeutin visiitin tänne! Pääsin itsekin osalliseksi hoidosta ja opetuksesta, mikä todellakin oli tälle kropalle ihan uskomattoman tarpeellista. Ei minulla mitään erikoisia kipuja ole koskaan, eli hengenhätää ei ollut.
Ongelmanani ratsastaessa on kuitenkin (lyhyesti sanottuna:) kaikki.
Eli (pidemmin ilmaistuna:)

- Koko ajan jännittyneet jalat
- Epärento (wow such word wow) käsi
- Helposti jalat liian edessä
- Kyynärpäät liian takana, jännittäen näin koko käden
- Yliryhti
- Jousto aivan vääristä paikoista
- Oikea olkapää aina hieman vasenta edempänä
- Paino aina oikealla
- Lantio aina oikealla
- En vain osaa rentoutua

Eli hieman riittää työsarkaa, jos tavoitteena olisi täydellinen istunta. Täydellisyyteenhän aina pitäisi pyrkiä.

Fysioterapeutti katsoi minua ensin hevosen selässä ja valmensi samalla. Nyt keskityttiin tietysti enemmän minuun kuin hevoseen, eli mitään piaffepassagekolmoisloikkahätäjarrutus-liikkeitä ei nyt treenailtu.

Heti alkuun fysioterapeutti kiinnitti huomiota vinouteeni ja jännittyneisiin lihaksiini. Siispä niitä lähdettiin heti työstämään paremmiksi. Hänen opastuksellaan huomasin jännittäväni pakaralihaksia koko ajan, vaikka ne pitäisi saada rentoutettua. Tähän riitti pelkkä ajattelu "NYT minä tyttö tästä rentoutan takalistoni!" Ja *puffff* takamus rentoutui hetkeksi/ kunnes taas piti ajatella uudestaan :)

--> 1) Pakarat rennoiksi

Sitten keskityttiin siihen, miten painoni roikkuu aina enemmän oikealla. En useinkaan tunne vasenta istuinluutani ja lantioni on aina vinksallaan, joten nyt yritettiin korjata näitä seikkoja. Minun piti keskittyä vain toden teolla siihen, että sain painoni myös vasemmalle jännittämättä pakaralihaksia. Eli jalka piti saada rennoksi ja painavaksi. Tämän lisäksi minulle tepsi kahvan kuvitteleminen. Minun oli tarkoitus siis kuvitella lantiolleni vasemmalle puolelle kahva, josta joku kiskoo vasemmalle. Tämä todella toimi: sain lantiotani siirrettyä oikein, mikä on ennen ollut ihan uskomattoman hankalaa, ei väliä kuinka kovin olenkaan yrittänyt!

--> 2) Kahva, josta joku vetää sivulle

Seuraavaksi sain kuvitella lastenohjelmien veturia. Minun piti yrittää mukailla liikkeitä kehollani kuten veturin pyörät mukailevat toisiaan. (Äh, en osaa selittää ilman käsiä :D) Mutta kuitenkin! Samalla minun piti kuvitella itseni perunasäkiksi, joka rennosti vain ON siellä hevosen selässä. Eli piti yrittää saada tämä ruho rennoksi ja mukailemaan hevosen liikkeitä. Juu, tätähän sanotaan ihan alkeisratsastuksesta lähtien, mutta harvoinpa tähän oikeasti keskittyy ajattelemalla ihan syvimpiäkin minilihaksia. Nyt piti keskittyä. Ei riittänyt, että heiluu ja huojuu kuin juopunut heinämies, vaan piti oikeasti keskittyä siihen, että liikkuu jokseenkin oikein. Etenkin lantio vaati keskittymistä. En yleensä oikein hahmota lantiotani. En osaa hallita sitä. Ratsastaessa lantioni on täysin harmaata aluetta, jonne eivät mitkään kehonsisäiset johdot johda. Nyt vihdoin ehkä vähän tunsin sitä ja hieman pystyin jopa hallitsemaan sitä. Siis heyho, tunsin lantioni! Askel kohti kehonhallintaa otettu!

--> 3) Mukaile liikkeitä
--> 4) Keskity lantioon

Lopulta onnistuin siirtämään hevosta selkeästi pelkillä painoavuilla, kiskomatta kummastakaan ohjasta (heh, tämän kun saisi pysymään pidemmänkin aikaa, niin olisi "ihan jepa!"
Hevonen alkoi myös liikkua oikeasti rennosti ja letkeästi, mikä toi minulle ihan huikean fiiliksen! Ei siellä hevosen selässä saakaan näemmä liikoja touhuta, niin menee hyvin! Turha soppaa on sotkuisella kauhalla sekotella, sanoisin.

Sunnuntaina fysioterapeutti vielä katsoi minua esteillä. Minullahan on aina ollut ongelma (no montakin, mutta...): esteen päällä lantio roikkuu oikealla niin, että ihmettelen, etten ole kertaakaan kaatanut esteitä tökkäisemällä niitä lanteillani nurin. Good for me!
Muttamutta tähänkin löytyi jelppiä! Jelppiä kutsutaan nimellä "Se liike". Siinä liikkeessä minä... Minä... Minä... Öö... Minä teen liikkeen. Tätä en osaa selittää, en sitten mitenkään. Mutta tulkaapa toki nykimään hihasta livenä "HENNA HEI, TEE SE LIIKE!" ja minä teen, lupaan sen (kunhan ette kesken kouluradan sitä ala huudella, sitten menee jo överiksi)!
Ja kun tätä liikettä oli tehty ja tehty ja tehty, olin vihdoin jo melkein suora esteen päällä!

--> 5) Se liike

Eli tässä nyt hieman kotiläksyjä minulle :)

Pääsin myös hoidettavaksi ilman hevosta. Hoidossa kävi ilmi juurikin se, että olen ihan lysymöllykkä. Sanakirja käteen, jos siellä ei ole sanaa "lysymöllykkä", kirjoittakaa se sinne ja lisätkää mun pärstän kuva viereen.

Että sellaista touhua ja tohinaa!


Pakarat rennoksi

Kahva, josta joku vetää sivulle
Mukaile liikkeitä

Keskity lantioon
Se liike



Kaikki kiitos kuuluu Saaralle, RidingFysiolle (käykää ihmeessä katsomassa sivua ja KOKEILKAA!)

‹3:lla MINÄ

7. marraskuuta 2013

#32 Scheeßel

Viimeksi taisin puhua jostain yllätyksestä?
No, ei tämä mikään lukijoiden maailmaa mullistava ylläripylläri ole, mutta mun elämä myllähti kyllä jonkin verran, kun Atego alkoi suunnistaa kohti Pohjois-Saksaa. Alku sujui lähes täydellisesti. Kotipihasta lähtiessä huomasimme, etteivät radio, tupakansytytin ja peruutus-/hevostilan kamera toimi lainkaan. Hei, tosi hienoa lähteä vieraalle maalle ilman navigaattoria (for höpsös: navigaattorihan siis ottaa virtansa tupakansytyttimestä) kuorma-autolla, jossa ei toimi peruutuskamera. WIIHIII! :D

Tämän lisäksi auto meinasi satamassa olla starttaamatta, kun piti ajaa laivaan. *kuumotus*
Kyllä se siitä sitten muutaman taikasanan jälkeen pärähti käyntiin. Tämän jälkeen ei ole kertaakaan edes yrittänyt olla starttaamatta, joten ei siitä kai mitään suurempaa peloketta jäänyt.

Mitä mä nyt selitän,  ketä kiinnostaa tuollaiset pikkuseikat?

Asiaan: 


Elikäs parisen viikkoa sitten lähdin kahden iiii-i-i-i-ii-i-ihanan tamman kanssa Saksaan.
Mukaan lähti neiti Millenium ison masunsa kanssa ja aivan mahtava lainahevonen Utopia!
Upsi on 9-vuotias kaunis pv-tamma, joka on kisaillut rataesteitä 12Ocm-tasolla. Koulupuoli on myös hyvin hanskassa (siis 35O% paremmin kuin omillani), vaikkei sillä puolella ollakaan kisailtu.
Meidän tuttavuutemme ei tietenkään ole vielä kovin pitkä, mutta tässäkin ajassa olen ehtinyt rakastua tammaan ihan täysillä!
Ihanaa tuupata koulua hevosella, joka oikeasti osaa :) Etenkin laukanvaihdot olivat itselleni äärettömän kiva yllätys! En osaa tehdä kunnollista vaihtoa, eikä omat hevosenikaan tätä vaihtamista oikein handlaa (Neiti M kaikkein huonoiten), niin on ihanaa, kun nyt voi harjoittaa itseään, kun on oikeasti hyvin vaihtava hevonen alla :) Jos sitten saisi vaikka opetettua omillekin pikkuhiljaa (HAH!)



Wopsu ja Paksu jäivät nyt talveksi kotiin ( ‹3 ikävä palleroita ). Niistä pidetään siellä äidillisen hyvää huolta, tiedän sen. Eli ei niillä hätää ole :)
Miwwa ja Upsipupsi ovat jo ihan kavereita keskenään ja käyttäytyvät hyvin koko ajan. Ei mitään moitittavaa! Upeita eläimiä olen saanut mukaani, jeejee!

Minulla ei ole vielä yhtään videoita eikä kuviakaan kuin muutama hassu, joten sen enempää en nyt pysty valaisemaan elämääni täällä.

Lyhyesti: Kivaa on ja ich habe ein pullover gekauft! (Srsly, ostin villapaidan!)

Eli täällä olen ja ratsastelen näitä kahta + määrän X hevosia ja pyörin kivojen ihmisten keskellä häsläämässä. Like it!

6. lokakuuta 2013

#31 Aluevalmennuskatsastukset

Perjantaina ja lauantaina Ypäjällä pidettiin Lounais-Suomen kenttäratsastuksen aluerenkaan katsastukset, joihin osallistuin vain Millalla.

Perjantaina oli alkuperäisten tietojen mukaisesti rataesteitä Haimi-hallissa. Alkuun pomputeltiin kahta kavalettia ravissa ilman jalustimia. Kuulostaa helpolta, eikö?
No, Milla ei oikein arvosta kavaletteja, vaan päätti vetää kierrokset huippuunsa ja örveltää kuin mikäkin tuhmurinuori. Kavaletteja mentiin isolla ympyrällä, jonka toine puolisko oli vain sileää. No, Millapa päätti tehdä sinne vähän extratehtäviä...
Liikesarjat näyttivät jokseenkin tältä:


Siellä sitten mennä posotin ilman jalustimia selässä ja rukoilin mielessäni kaikkea taivaan ja lentokoneen välissä.
*Tässä kohtaa välihuomautus: Mun karkit loppu!*

Kun alettiin harjoitella ihan "oikeilla" esteillä, alku oli aivan hirveää, en saanut itseäni mitenkään aisoihin ja Milla räpelsi menemään miten siitä itsestä parhaalta tuntui, huh... Loppupuolella alkoi kuitenkin homma luistaa ja kun valmennuksen lopussa mentiin rataa, oli fiilis jo aika hyvä. Yhden kämmin tein siinä itse, mutta muuten oli äärest hyvä!



Lauantaina hypeltiin sitten maastoesteitä ulkosalla. 
Milla oli alusta asti ihan mahtava! Käytettävissä ei ollut paljoa tähtiluokkien esteitä (tirsk, hihitän omalle ilmaukselleni), joten alkuun pomputeltiin joitain tuttarin tehtäviä. Siitä sitten suoraan sille Derbykentän päässä olevan hiekkakentän isolle trakille, joka vielä viime vuonna oli sellainen "Siis härregyyyd, tollasta en IKINÄ KOSKAAN hyppää, siis hyi kauhea, miten kukaan voi tuollasta ees lähestyä, siis mä niinku niiiiin kuolisin!"
Ongelmia siinä nyt? Ei ollut, ei ole.

Tsiisus, kylläpä meiksin jalat näyttää pitkiltä!

Hopsispopsis helpon kapea ilman johteita ja siitä kipsiskapsis irlantilaiselle banketille (korjatkaa toki, jos termini oli väärä) ja sitten humpsispumpsis kohti vettä!
Vedellä oli taas näitä tuttarin juttuja, joita vedettiin muutaman kerran. Staraveteenhyppyyn (hihihi) oli tullut tuollainen puupalikka vielä eteen, joten oli ihan mahtavan upeeta, että saimme Millan kanssa hypätä sen! 

video

Ihana kaverini Sussu ihmetteli mun kanssa sitä, miten tuntu ihan kuin M olisi liidellyt alas tuolta. Livenä pudottautumiseen tuntui kuluvan paljon aikaa, ehdin selässäkin ajatella "Hei, tää poni lentää!" ennen kuin totuus iski silmille kylmien vesipisaroiden muodossa ja matka jatkui.

Problems, sir?

Kokonainen video varmaan ilmestyy vielä joskus johonkin, mutta naatiskelkaa nyt näistä mun kulahtaneista screenshoteista!

Mun elämässä on tapahtumassa suuria asioita. Jänskättää aivan sairaasti. Siitä lisää myöhemmin! (Häähää, haljetkaa jännitykseenne!)


29. syyskuuta 2013

# 3O Kenttäkisakausi taputeltu!



Hienoa toimintaa minä, oikein hienoa. Not.

Kerron nyt vain Millan kisasuorituksista, koska muut olivat jokseenkin pohjanoteerauksia.
Perjantaina saavuimme taas hyvissä ajoin Niinisalon tallille, jossa hevoseni yleensä aina majoittuvat - niin myös tällä kertaa. Ehdin siinä kivasti ratsastella kaikki hevoset läpi seuraavan päivän koitosta varten. Ratsastelut sujuivat ihan mukavasti, joten odotin kisoja ihan innolla.

Lauantaina aamulla aikaisin oli Millan koulustartti. Verkassa kaikki tuntui ihan mahtavalta! Olin hyvin rento ja iloinen, höpöttelin vain kanssakisaajilleni ja pidin Millankin rentona. Radalle lähdin hymyssäsuin (kyllä, tällä kertaa lähdin metsästämään hyviä pisteitä) ja oikeastaan koko loppuradankin taisin ainakin ajoittain virnistellä leveästikin, mikäli tähän kuvaan on uskominen. Mitään rikkoja ei sattunut, eikä radalta muutenkaan jäänyt mitään sellaista "juuri tämän kohdan tahtoisin muuttaa jälkeenpäin"-fiilistä. Olen aika varma siitä, että esitimme noissa kisoissa parasta, mitä meiltä ratsukkona voi nyt irrota. Olin aivan sairaan ylpeä meistä molemmista, vaikkei vielä tässä vaiheessa ollutkaan minkäänlaista käsitystä prosenteista.


63,34%, eli 55vp

Esteradalle lähdin myös autuaan tietämättömänä tuloksista. Milla ei mielestäni ole nurmella hypätessä ollenkaan niin hyvä kuin hiekalla, enkä itsekään hoida Niinisalossa rataesteitä koskaan kunnialla. Tällä kertaa pääsimme kuitenkin läpi ;), mutta vaivoiksemme saimme kahdella pudotuksella 8vp. Harmittihan se. Kahdelle esteelle tuli vain ihan uskomattoman kamalat arviointivirheet, joten siitä sitten repäisimme puomit mukaan esteistä nro 3 ja 4a. Ei voi mitään!
Vetcheck meni läpi kyselemättä, joten maasto-osuus odotti!
Ja ei hyvää päivää, iltapäivällä kuulin, että olin koulukokeen jälkeen ollut johdossa! Unelmieni täyttymys! <3

© Piia Mäkelä (http://piiand.kuvat.fi/)
Coffin a-osa

© Piia Mäkelä (http://piiand.kuvat.fi/)
Coffin b-osa

Sunnuntaina lähdin maastoon aika hyvillä fiiliksillä, en juurikaan osannut jännittää mitään. Toki vähän kutkutti mahanpohjassa juurikin coffin, maisemataulu ja uusi veteenhyppy, mutta ei sinänsä kauhistuttanut mikään!
Kun vuoroni tuli, starttasinkin hyvällä fiiliksellä. Koko radan ajan Milla tuntui ihan mahtavalta! Ei mihinkään esteelle tarvinnut epäröidä, eikä millekään esteelle tullut sellaista "huonoa lähestymistä", joita olen tainnut hätäpäissäni jonkin verran harrastaa - Hups!
Veteenhypylle sain kuitenkin aikaiseksi yhden tökin, mikä vei meiltä sitten mahdollisuudet sijoitukseen :( Aikaan kuitenkin pääsimme, vaikka siinä vedellä sitten vähän tutkailinkin maisemia. Millalla oli äärettömän hyvä veto päällä koko radan, eikä tarvinnut yhtään patistella eteenpäin. Välit laukkasimme juurikin sellaista laukkaa, mitä neiti Millenium tahtoi laukata. Minä vain matkustelin ja nautin! Myös kypäräkameravideosta välittynee onnellisuuteni radalla, mulla on maailman hienoin hevonen! <3


Ja loppukevennyksenä Wosun kesken jäänyt koulurata, enjoy... *Video* 


20. syyskuuta 2013

#29 Niinisaloon!

Yayyyy!


Maanantaina kävin Ypäjällä kaikilla kolmella hevosella. Valmentajani valvovan silmän alla suoritin Millan kouluradan. Miten meni? No:


Paksu ja Wopsu pomppivat silloin maastoesteitä, he sentään hoitivat hommansa äärettömän upeasti!
Tällaisilla eväillä siis koettamaan onnea Niinisalossa :)

Pikapostaus!




26. elokuuta 2013

#28 Sinne, tänne ja vähän tuonnekin

Taas on vain kertynyt ja kertynyt lisää kirjoitettavaa...

Keravan kenttäkisoista 

... pitää kertoa sen verran, että lauantain tuttarit sotkin ihan täysin. Hevosia en voi syyttää, mutta omia typeröintejä mahtui yhteen kisapäivään aika monta.


Pikaso teki äärettömän hyvää kisaa, koulu tuntui kivalta ja esteet meni nollilla. Maastoon päästiin. Sieltä nappasin yhden kiellon. Ei siinä mitään, mutta ihan loppuradasta sain vielä kontolleni 25vp (you know...) kun mennä posotin narun väärältä puolelta ;_____; Eiiiiiiiiiiih!

Kouluverkkaa

Wopsun kanssa kisat menivät plörinäksi heti ensimmäisessä osakokeessa. Lopputervehdyksen aikana tuomari nousee autosta ja sanoo sanansa: "Kiitos, mutta teillä oli takajaloissa suojat jalassa, eikä kouluradalla saa olla, joten tämä suoritus on valitettavasti hylätty".
Siis... Unohdin suojat kouluradalle. Ei hyvää päivää... No, tuskinpa toistuu sama virhe uudestaan.
Sain kuitenkin mennä maaston kisojen jälkeen. Se meni oikein mukavasti :) Otin n. puoli minuuttia yliaikaa, kun päätin, että nyt hevonen ei säntäile eikä rynnistele esteitä kohti. Pysyikin tosi kivasti siinä hollilla, eikä vaaratilanteita ainakaan päässyt ilmestymään - jeeee!

Linkki kypäräkameravideoon Wopsun maastosta

Sunnuntaina oli Millan kansallisen helpon osuus. Koulu sujui omasta mielestäni ihan äärettömän hyvin + kentän laidalta tuli paljonkin kehuja. Prosentteja ei kuitenkaan herunut kuin jotain 6O%:n pintaan.
Esteet sitten saivat suupieleni vähän notkahtamaan alaspäin, kun nappasin kaksi puomia mukaan. Äääääh!
Maasto kuitenkin pelasti päivän, kun kielloitta ja aikavirheittä päästiin maaliin asti! Kyseiselle radalle tuli paljon kieltoja, mikä johtikin sitten siihen, että jopa sijoituimme :) Jee, hyvä Milla!

Linkki kypäräkameravideoon Millan maastosta

Muuta höpöhöpöä

Sain viimein Jennin avustuksella napattua ylioppilaskuvani! Tässä vähän niitä otoksia:

Tykkään tästä kuvasta itse hirrrrveesti! 



Tästä kiitoskortti kuitenkin tehtiin :)

Kangasalan kenttäkisat

Eli eilen (sunnuntaina 25.8.2O13) starttasin Kangasalla Millalla 1*:ä. Jännitti oikeastaan ihmeen vähän siihen nähden, ettei näitä startteja ole alla. (Joo, paitsi se Niinisalon kouluosuus...)
Kouluverkka oli ihan hirveä! Poni vaan pomppi pystyyn minkä ehti, eikä suostunut yhteistyöhön sitten lainkaan. Melkein pystyin kuulemaan, miten Milla ärisi ja murisi koko verkan ajan.
Radalla ei ollut enää sellaisen kiukkuinen, mutta kiireinen oli senkin edestä. Radassa oli hyviä pätkiä, mutta en ole siihen kuitenkaan järin tyytyväinen. Kummempia rikkoja ei sattunut, mutta ei se yleistunnekaan mikään mahtava ollut.

Kouluosuuden jälkeen olimme sijalla 6./13.

Esteet tuntuivat todella hyviltä, Millakin oikein teki töitä niiden eteen :) Nyt ei mennä roiskinut niin kuin yleensä tuppaa menemään. Näitä lisää!
Yksi puomi otettiin kuitenkin mukaan, mutta siitäkin saa syyttää ihan satulan päällä olevaa lihakimpaletta.

Esteiden jälkeen olimme sijalla 6.

Maastoverkassa oli aika mukavat tunnelmat, kun kieltoja ja hylsyjä vain sateli ennen omaa suoritusta. Juuri ennen minua tuli kuitenkin pari nollarataa, joista sain sopivan tsempin päälle (Hyvä Roosa! <3).

Yksi tökki otettiin maastossa, mutta muuten Milla oli ihan sairaan upea! Lisää voitte tarkkailla 

Eli läpi meni! <3

Maaston jälkeen sijalla *tididididididi* 6.! :D

(Jossittelun jalo taito: Jos maasto olisi mennyt puhtaasti, olisi sijoitus ollut jaetulla toisella sijalla, äh...)


Edit: Video ko+re+me