2. helmikuuta 2014

#33 Kahvoja perunaveturissa

Hyvää iltapäivää täältä Saksan lämpimähkön talvisista maisemista!

To Do -listallani lojuu pölyttymässä monia asioita. Niistä pari käsittelee tätä blogia.
Elikäs postaukset "Mitä mä täällä puuhailen" ja "Utopia?"ovat tulossa, joskus, pian, ehkä, kun vain kykenen. Kyllä ne tulee, tulee ne. Juu. Kyllä.

Elikäs pomoni järjesti suomalaisen fysioterapeutin visiitin tänne! Pääsin itsekin osalliseksi hoidosta ja opetuksesta, mikä todellakin oli tälle kropalle ihan uskomattoman tarpeellista. Ei minulla mitään erikoisia kipuja ole koskaan, eli hengenhätää ei ollut.
Ongelmanani ratsastaessa on kuitenkin (lyhyesti sanottuna:) kaikki.
Eli (pidemmin ilmaistuna:)

- Koko ajan jännittyneet jalat
- Epärento (wow such word wow) käsi
- Helposti jalat liian edessä
- Kyynärpäät liian takana, jännittäen näin koko käden
- Yliryhti
- Jousto aivan vääristä paikoista
- Oikea olkapää aina hieman vasenta edempänä
- Paino aina oikealla
- Lantio aina oikealla
- En vain osaa rentoutua

Eli hieman riittää työsarkaa, jos tavoitteena olisi täydellinen istunta. Täydellisyyteenhän aina pitäisi pyrkiä.

Fysioterapeutti katsoi minua ensin hevosen selässä ja valmensi samalla. Nyt keskityttiin tietysti enemmän minuun kuin hevoseen, eli mitään piaffepassagekolmoisloikkahätäjarrutus-liikkeitä ei nyt treenailtu.

Heti alkuun fysioterapeutti kiinnitti huomiota vinouteeni ja jännittyneisiin lihaksiini. Siispä niitä lähdettiin heti työstämään paremmiksi. Hänen opastuksellaan huomasin jännittäväni pakaralihaksia koko ajan, vaikka ne pitäisi saada rentoutettua. Tähän riitti pelkkä ajattelu "NYT minä tyttö tästä rentoutan takalistoni!" Ja *puffff* takamus rentoutui hetkeksi/ kunnes taas piti ajatella uudestaan :)

--> 1) Pakarat rennoiksi

Sitten keskityttiin siihen, miten painoni roikkuu aina enemmän oikealla. En useinkaan tunne vasenta istuinluutani ja lantioni on aina vinksallaan, joten nyt yritettiin korjata näitä seikkoja. Minun piti keskittyä vain toden teolla siihen, että sain painoni myös vasemmalle jännittämättä pakaralihaksia. Eli jalka piti saada rennoksi ja painavaksi. Tämän lisäksi minulle tepsi kahvan kuvitteleminen. Minun oli tarkoitus siis kuvitella lantiolleni vasemmalle puolelle kahva, josta joku kiskoo vasemmalle. Tämä todella toimi: sain lantiotani siirrettyä oikein, mikä on ennen ollut ihan uskomattoman hankalaa, ei väliä kuinka kovin olenkaan yrittänyt!

--> 2) Kahva, josta joku vetää sivulle

Seuraavaksi sain kuvitella lastenohjelmien veturia. Minun piti yrittää mukailla liikkeitä kehollani kuten veturin pyörät mukailevat toisiaan. (Äh, en osaa selittää ilman käsiä :D) Mutta kuitenkin! Samalla minun piti kuvitella itseni perunasäkiksi, joka rennosti vain ON siellä hevosen selässä. Eli piti yrittää saada tämä ruho rennoksi ja mukailemaan hevosen liikkeitä. Juu, tätähän sanotaan ihan alkeisratsastuksesta lähtien, mutta harvoinpa tähän oikeasti keskittyy ajattelemalla ihan syvimpiäkin minilihaksia. Nyt piti keskittyä. Ei riittänyt, että heiluu ja huojuu kuin juopunut heinämies, vaan piti oikeasti keskittyä siihen, että liikkuu jokseenkin oikein. Etenkin lantio vaati keskittymistä. En yleensä oikein hahmota lantiotani. En osaa hallita sitä. Ratsastaessa lantioni on täysin harmaata aluetta, jonne eivät mitkään kehonsisäiset johdot johda. Nyt vihdoin ehkä vähän tunsin sitä ja hieman pystyin jopa hallitsemaan sitä. Siis heyho, tunsin lantioni! Askel kohti kehonhallintaa otettu!

--> 3) Mukaile liikkeitä
--> 4) Keskity lantioon

Lopulta onnistuin siirtämään hevosta selkeästi pelkillä painoavuilla, kiskomatta kummastakaan ohjasta (heh, tämän kun saisi pysymään pidemmänkin aikaa, niin olisi "ihan jepa!"
Hevonen alkoi myös liikkua oikeasti rennosti ja letkeästi, mikä toi minulle ihan huikean fiiliksen! Ei siellä hevosen selässä saakaan näemmä liikoja touhuta, niin menee hyvin! Turha soppaa on sotkuisella kauhalla sekotella, sanoisin.

Sunnuntaina fysioterapeutti vielä katsoi minua esteillä. Minullahan on aina ollut ongelma (no montakin, mutta...): esteen päällä lantio roikkuu oikealla niin, että ihmettelen, etten ole kertaakaan kaatanut esteitä tökkäisemällä niitä lanteillani nurin. Good for me!
Muttamutta tähänkin löytyi jelppiä! Jelppiä kutsutaan nimellä "Se liike". Siinä liikkeessä minä... Minä... Minä... Öö... Minä teen liikkeen. Tätä en osaa selittää, en sitten mitenkään. Mutta tulkaapa toki nykimään hihasta livenä "HENNA HEI, TEE SE LIIKE!" ja minä teen, lupaan sen (kunhan ette kesken kouluradan sitä ala huudella, sitten menee jo överiksi)!
Ja kun tätä liikettä oli tehty ja tehty ja tehty, olin vihdoin jo melkein suora esteen päällä!

--> 5) Se liike

Eli tässä nyt hieman kotiläksyjä minulle :)

Pääsin myös hoidettavaksi ilman hevosta. Hoidossa kävi ilmi juurikin se, että olen ihan lysymöllykkä. Sanakirja käteen, jos siellä ei ole sanaa "lysymöllykkä", kirjoittakaa se sinne ja lisätkää mun pärstän kuva viereen.

Että sellaista touhua ja tohinaa!


Pakarat rennoksi

Kahva, josta joku vetää sivulle
Mukaile liikkeitä

Keskity lantioon
Se liike



Kaikki kiitos kuuluu Saaralle, RidingFysiolle (käykää ihmeessä katsomassa sivua ja KOKEILKAA!)

‹3:lla MINÄ