#1

Päätin nyt aloittaa blogin ihan alusta.

Luultavasti tästä tulee jonkinnäköinen poneihin keskittyvä blogi, hevoset kun nyt sattuvat olemaan elämässä tärkeintä tällä hetkellä (perheen ja kavereiden lisäksi tietysti).

Tämä ensimmäinen postaus keskittyy esittelyyn: Kuka olen, mistä tulen, mitä teen ja kenen kanssa?

Ensinnäkin, aluksi ajattelin, että keskityn opiskeluun ja poneilu saa jäädä vähemmälle, kun jatko-opiskelun aika koittaa. Ehei, ei näin. Ei todellakaan näin. Vasta tässä puolen vuoden sisällä on syttynyt se odotettu "palo" tähän touhuun.
Tuon "palon" syttymiseen taas löytyy ainakin kaksi syytä:
1) Homma on alkanut pikkuhiljaa sujua. Ja siis ei, en väitä osaavani ratsastaa, vaan no, lähes aina hyvä fiilis ratsastaessa + sen jälkeen ;) Se on kai tärkeintä!

2) Kasvaminen. Alan tajuta, mitä elämältä oikeasti haluan. Se on muuten aika suuri juttu multa!

Aloitin ratsastamisen juuri tuossa ikävuosien 12 ja 13 vaihteessa, eli ratsastusvuosia on takana n. 5,5.
Ihan ensimmäisenä pihaamme koristi suomenhevostamma, joka oli käytössämme kesän. Se oli pienen Hensun mielestä ihan USKOMATTOMAN suuri ja hurja ja... Säkäkorkeutta taisi neidillä olla noin 170cm verran, joten kyllä se näytti kokemattoman pikkuteinin silmiin hurjan suurelta jötkäleeltä.

Kun olin ratsastanut puolisen vuotta, ostimme suomenhevosruunan, Aapen.
Aape on tosiaan entinen ravuri (1 koelähtö takana, kai sitä silti voi ravuriksi kutsua?), jolla ei ollut ollut koskaan ennen satulaa selässä. Kokematon ratsastaja ja kokematon hevonen, ihan mahtava combo, eikö?
Aapella treenaaminen alkoi ja aika pian pääsinkin jo starttaamaan kisoja!
(Ruusukerivistöstä löytyy niitä 30cm luokkien helmiä ♥). Aapella mennä puksutettiin seurakisoja (heB ja 80cm -tasoilla lopulta).
Päästiinpä Aapen kanssa yksi 90cm luokkakin starttaamaan ja päästiin muistaakseni jopa läpi!

Kun Aapelta loppui kapasiteetti, lähdimme etsimään hevosta,
jolla voisi joskus startata 90cm-luokkia seuratasolla.
 Silloisen valmentajani kautta saimme tiedon Pikasosta,
joka ei ollut yleisessä myynnissä. Soitin kuitenkin omistajalle,
joka kuitenkin kertoi, että saattaisi myydä Piksun.
Lähdimme siis katsomaan tätä latvialaista järkälettä monen tunnin ajomatkan päähän.
 Siellä odottava ilmestys oli monin tavoin jännittävä...
Kokeilusta kahden päivän jälkeen lähdimme taas huristelemaan kauas, tällä kertaa traileri auton perässä. Pikaso lastattiin (mitäköhän siihen meni, noin kaksi tuntia) ja tuotiin kotiin. Kotona sitten alkoikin kova treeni.
Ensinnäkin tämä lastausongelma selvitettiin heti alta pois. Kaksi viikkoa pakersimme Piksun ja trailerin parissa, kunnes tuloksena oli hevonen, joka kulkee traileriin vaikka ilman taluttajaa.
(Tässä kohtaa huomautus: Uhratkaa kallisarvoista aikaanne, treenatkaa sitä koppiin menoa. Se säästää aikaa ja hermoja myöhemmin).
Vuosia tässä ollaan nyt pakerrettu ja nyt kisaillaan kentässä tuttaria. Paljon, paljon treeniä on tarvittu ja tarvitaan edelleen. Mehän sitten myös treenataan perhana! Omat ja hevosen rajat huomioon ottaen tietysti.

Myöhemmin päätettiin vielä ostaa yksi kisakäyttöön sopiva hevonen. Valmentajaltani ostimme tamman, Millan. Tämä tamma on mulle ihan uskomattoman tärkeä. Sen kanssa on lähes aina kivaa. En väitä, että mamma tekisi aina parastaan tai haluaisi aina ehdottomasti miellyttää, mutta silti jokainen päivä tän tamman kanssa on ihanaa. Treeniä on kyllä taas tarvittu mutta tällä kertaa täysin mun takia. Milla kun on hevosistani ainoa, joka on kyllä valmiiksi koulutettu, kun mulle tuli.
Millalla kisaillaan kentässä Helppoa, ens kesänä olisi tarkoitus jossakin vaiheessa startata vaativaa, jos kaikki sujuu edes jotenkin suunnitelmien mukaan. Aika näyttää!

Eli kenttäratsastusta väitän harrastavani parhaani mukaan. Pikasolla ja Millalla olen Lounais-Suomen aluekenttärenkaassa. Maajoukkuekatsastuksiinkin hain Millalla mutta sinne eivät ovet auenneet. Katsellaas nyt, jos vaikka ensi vuonna yrittäis uudelleen. Olin kuitenkin katsomassa katsastuksia. Ja voi kyllä, kyllä niin olis mieli tehnyt itekin olla mukana. Mutta aina ei vaan saa kaikkea mitä haluaa, byhyy!

Tiivistelmä: 18-vuotias kenttäratsastaja tyttö Lounais-Suomesta. Kolme hevosta, kaksi kissaa ja yksi koiru omistuksessa. Ja lukio kesken. Sellaista se on!